huuda sun äänihuulet rikki ja poikki

Nyt soi: Olavi Uusivirta ja Anna Järvinen - Kaunis ja nuori

Tiistaina koulu - ahdistaa hieman. Olen kuitenkin taitava karkoittamaan koko ajatuksen pois mielestäni ja kuljen karkuteitä pitkin ennen kuin havahdun takaisin todellisuuteen. Leikin veljeni kaksikerroksisella lelubussilla ja hukutin itseäni unelmansinisen juhlamekon kankaaseen. Kerroin kaverilleni, että haluan joskus matkustaa Lontooseen. Ja äidilleni sitä, että haluan voittaa Converse x Marimekko - malliston pallotennarit. Enkä kuitenkaan jaksa enää uskoa siihen, että voittaisin.

Illalla juhlissa piilouduin syömään makuuhuoneeseen ja puristin kynnet ihoa vasten (hetken) katkerana. Käperryin vaatehuoneen nurkkaan pakoon kaikesta ja hymyilin unelmoivasti. Kuuntelin Voicea ja katsoin Dumboa, rutistin sinivalkoraitaisen kauluspaiden itseäni vasten ja vahdin lapsia koko juhlan ajan. Ahdisti. Toinen seurasi perässä jopa vessaan asti, toinen oli kaksivuotias, joka painoi kaksikymmentäviisi kiloa rikkoi maljakomme punaisen karkin takia, kolmas suorastaan huusi korvaan puhuessaan ja sylki roiskui toistuvasti käteeni.

Olen tänäänkin itkenyt, tullut vihaiseksi, katkeraksi ja surulliseksi. Puran kyyneleitäni päivänkirjan sivuihin, silmät ovat sumentuneet ja nenä punoitti. Haluaisin taas karata todella kauas katsomatta taakse.