lauantai 27. elokuuta 2011

kävelin lankkua pitkin

Eilen huomasin syystaivaan ensimmäiset tähdet. Nojauduin parvekkeen kaitaa vasten paremmin ja vilkaisin vaivihkaa taakseni; sitten pikainen ilmasuukko tähdille, äänetön kuiskaus (kiitos, että valvotte untani). Tunsin jonkinlaista kaipausta tähtiin, aivan kuin siellä olisi toinen koti ja ajattelin sängyssä, että joku tähdistä saattoi olla jo kuollut. Silti se kimmelsi vielä jälkeenpäin. Tuijotin hetken seinän tapetteja ja kuvittelin , että mihinköhän varjon luoma ovi johtaa.

( Lopuksi: kerrankin uskallan laittaa tähän blogiin jotain, mikä on minun. Valitettavasti netti jotenkin pilasi tämän laadun - tämä näyttää jotenkin hassulta pienenä versiona - (kuvaa painamalla näkyy paremmin kuitenkin), pidän tästä enemmän, kun katsoo omin silmin eikä kameran kautta. Piirrustus on kuitenkin tarkoitettu eräälle toisessa kaupungissa asuvalle ystävälleni ja halusin vain esitellä turkoosihiuksisen Orvokkini, jota olin halunnut jo piirtää pitkään aikaan. Olen nimittäin aivan ihastunut tähän hahmoon nykyään.)

2 kommenttia:

  1. Kaunista, Orvokki vaikuttaa persoonalta johon tahtoisin tutustua paremmin.

    (tähdet! ♥)

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva, olet niin taitava piirtämään! Minäkin rakastan tähtiä, ja haluaisin oppia tuntemaan ne paremmin. Onneksi tulee syksy ja tummat illat, ei tarvitse herätä enää yöllä kesken unien tähtiä katsomaan. :)

    VastaaPoista