Piirtelen ihoon kuvioita ja sanoja, joita kuvittelen joskus ilmestyvän ihon pintaan. Salaiset tunnustukset ja huutavien ajatuksien kieltäminen raivokkaasti; ei ei ei ja liikaa sanaryöppyjä toisensa perään. Olen nykyään hirveän ahdistunut monista asioista, karistan ne nopeasti ajattelemalla jotain muuta, mutta yöllä ne usein palaavat ja fyysinen huono olo väistää kylkiluita ratsastaessaan verenselällä. Sisällä ei riitä tarpeeksi happea ja aivot kirkuu huutaa että ole terve, älä anna syystautien ottaa valtaa. Kaikki pelottaa, uusi trauma ei kadota edelliset ja kaikki on niin ristiriitaista että on vaikea hengittää.
Hyvästelen tänään viimeiset keltaiset kesäperhoset ja puhallan muuttoperhoset koilliseen, punon vesihelmiä meren syvyksiin ja laulan inspiraatiolauluja kaipuuden sijaan.
Tykkään blogistasi, kirjoitat kauniisti.
VastaaPoistaTähdet on kauniita ja ystävällisiä ja lempeitä, minä en vaan koskaan muista niiden kaukaisten ystävieni nimiä vaikka yritän.
Kettu, kiitos sinä ihanainen. Tähdet ovat tosiaan hirveän kauniita, jään toisinaan tuijottamaan niitä ihan lumoissani ja kurotan kättäni aivan kuin pystyisin koskettamaan sen hentoja, tuikkivia reunoja.
VastaaPoista