uinuva kaupunki

Kaupunki uinuu, keinuu niin hiljaa, että silmät eivät erota sen liikettä. Kun katson parvekkeen kaiteen yli, näen loputtoman kuulaansinisyyden ja sileät maailmanreunat. Hipoo poskenpäitä, purjelaivat purjehtivat iholla ja majakkavalon sirpaleet rikki poljettujen sydämien kammioissa.

Pienten tyttöjen kesäpisamissa ruosteisia ankkuriketjuja ja nivelissä perhosia. He keinuvat maailman tahdissa, riisuvat kuolleilta loppukesänperhosilta siivet ja keuhkot pikimustat kuin metsälampi. Kutsuvat teidät mukaansa kuorensa viattomuudellaan

mutta en kehottaisi mennä heidän mukaansa, sillä korpit ne tytöt ovat - lumotulla laululla saattavat tuonpuoleiseen.