perjantai 23. syyskuuta 2011

lasken pisaroita ikkunasta

Usvaharso kieputtaa kevyesti hameenhelmojaan, suutelee sormistaan ikisumua ja puhaltaa ne aamuisin hetken hipomaan kuluneita asfalttikatuja. Kulkuneuvojen renkaat litistävät märkiä vaahteran keltaisia lehtiä ja sadehelmet ropisevat; hiuksiin, takkiin, sormiin, suuhun, ihoon.

Olen hieman eksyksissä, kiellän ne ajatukset raivokkaana, en myönnä sitä itselleni, en edes halua ajatella sitä, mutta se pulpahtaa aina pintaan. Turhaudun, hermostun ja kaikki tapahtuu niin nopeasti, että tuntuu sekavalta. Ehkä pelottaa myös vähän. Puhallan sormiini ja yritän olla vilkuilematta ympärille. Huokaus, ehkä toinenkin.

Tuntuu, että inspiraationi on kadonnut tuulen mukana. Aivan kuin sen myötä en saa mitään aikaiseksi, tekstit eivät luonnistu ja ei huvita, vaikka olen luvannut kirjoittaa kolme tekstiä - olen todella pahasti myöhässä kuitenkin. Miten inspiraatiota on niin helppo kadottaa, mutta sen saaminen takaisin on niin vaikeaa?

Enkä ole edes käynyt vähän aikaan kurkkaamassa yötaivaalle ja toivottamassa hyvää yötä tähdille sekä kuulle, vaikka olisi pitänyt. On vain ollut liikaa ajateltavaa ja tekemistä.

Kiitos, että teitä on niin paljon, olette liian ihania. ♥ Ehkä voisin tarjota teille lämmintä kaakaota tulvivan kermavaahdon kera seuraavan sadepäivän varalle.

5 kommenttia:

  1. Mistä tahansa kirjoitat, en ymmärrä kuinka saat sen kuulostamaan aina niin lumoavalta.

    Lahjoitan tyhjän kaakaokuppini takaisin kartan kera. Syksy on eksymisen aikaa, mutta uskon että kaikki lopulta löytävät perille.

    VastaaPoista
  2. Ehkä sinun pitäisi hetkeksi unohtaa se kirjoittamisen virallisuus; en tiedä oletko huomannut, mutta tämänkin blogitekstin aloitus on kauniimpi kuin monessakaan kirjassa, nätisti muotoiltu, niin sinua - älä odota inspiraatiota, odota sitä tunnetta, että pystyt siihen (sillä kyllä sinä pystyt). Mutta jos ei vain huvita, unohda huono omatunto ja paha mieli ja tervehdi taas tähtiä ja koeta hymyillä auringollekin; se tulee kun se ehtii. Varmasti.

    Hyvää viikonloppua, tyttöseni!

    VastaaPoista
  3. Kuva + ensimmäinen lause - oi. Mullakin on inspiraatio kadoksissa, en tiedä veikö syystuuli sen mukanaan mutta joka tapauksessa harmittaa. Ehkä syksy tuo sen kuitenkin takaisin, vaikka helmeilevämpänä ja ruskan sävyillä maalailtuna?

    VastaaPoista
  4. Paperinukkeprinsessa, sinulla on ihana nimi, hih. ♥ Toivottavasti kaakao maistui, toisinaan kermavaahto saattaa tulvia liikaakin mukin reunan yli. Kiitos kauniista sanoistasi ja kartasta, sitä tarvitaan, että pääsen perille.

    Elina, ehkä pitäisi tosiaan. Jotenkin tuntuu vain kamalalle, kun on luvannut kirjoittaa kolme ficciä eikä mikään niistä ole onnistunut pitkään aikaan. Kiitos sinulle myös ihanista sanoistasi, tulen varmasti hymyilemään vielä auringolle ja tähdille kunhan saan tilaisuuden. ♥

    Sita, toivottavasti sinäkin saat pian inspiraatiosi takaisin! Yritän puhaltaa ne perille (jos ei niin paketoin vaikka, toivottavasti se ei eksy matkalla sinne) ruskan sävyttämien lehtien mukana. Kiitos, saiy myös hymyilemään. ♥

    VastaaPoista
  5. Välillä mustakin tuntuu siltä, että mulla on inspiraatio kadoksissa niin lauluntekstien kuin ficcienkin kirjoittamisen osalta. Mut tulee niitä hetkiä, jolloin mä saan luotua jotain todella kivaa. Nytkin aloitin kahta uutta, hieman pidempää tekstiä kirjoittamaan, mut saa nähdä, mitä niistä tulee.

    Sait mutkin hymyilemään noilla sanoillasi.

    VastaaPoista