laulan loitolle maailman

Kun minä kasvan aikuiseksi, haluan tulla niin rikkaaksi, että voisin lahjoittaa osan rahoistani maapallon auttamiselle, apua tarvitseville ihmisille ja eläimille. Aion ostaa silloin ympäristöystävällisen audon, olla hyödyllinen ja vaikuttaa ympärillämme asioihin. Kaikkia vahinkoja ei voi korjata kuitenkaan; ydinvoimalan jätteet, maapallon useimmat ongelmat ja edes kaikkia soitakaan ei voi estää tuhoitumasta turveen jälkeen. Mutta minä olen kuitenkin tyytyväinen, että olen pystynyt estämään majavien tapon suolla vuosi sitten ja kirjoittanut kirjeen kaupunginjohtajalle että hänen sihteerilleensä. Olen ehkä vain pieni ja huomaamaton ihminen muiden joukossa, mutta sen tulen muistamaan, että yksikin voi vaikuttaa vaikka miten paljon ja säästää toisen hengen.

Minusta on mukavaa vaipua hetken pois vilisevään arkeen. Särkäniemen käynti luokkaretkellä oli ihan mukava kokemus matkapahoinvointilääkkeen alkuoireesta huolimatta ja viime viikon sunnuntai oli yksi elämäni kohokohdista, kun sain yhteiskuvan ja nimikirjoituksen Nokelaisen ja Mälkiän kanssa. Olen lukenut myös uskomattoman paljon kirjoja - Diana Gabaldonin Matkantekijä - kirjasarja nousi ehdottomasti yksi suosikkeihini, vaikka toinen kirja onkin vasta meneillä.

Kuumuus, käveleminen vaikeassa maastossa kohoilevineen rinteineen ja auringon naputukset niskaan ovat myös saaneet oloni hyvin väsyneeksi ja janoiseksi arjesta irtaantumisen oheella. Haaveileminen on kuitenkin jäänyt hyvin vähäiseksi minun osaltani, kun on ollut niin paljon puuhattavaa kouluasioiden kanssa. Loma lähestyy ja kesäkirjeet on lähetettävä - postimerkit tuppaavat kuitenkin olemaan inhottavan kalliita, että irvistyttää hintanumeron kuuleminenkin jo.

Meillä oli eilen kevätjuhla - koulu kuitenki päättyy vasta lauantaina - ja tunsin oloni prinsessamaiseksi kävellessäni valoisana iltana mäkeä alas koulua kohti. Juhlamekkoni oli roosahtavan ruskea ja koristeellisen kepeä, että suorastaan hymyilytti pyörähtää ympäri helmat hulmuten. Tuntematon mustalaisnainen kehui minua kauniiksi matkallani ja kieltämättä oli ilahduttavaa kuulla häneltä myös kehuja.

Makkaran paiston, lapsuuden kauhut muistelemisen ystävien kanssa ja helteessä paahtamisen jälkeen olikin hyvä tulla tänään kotiin lepäilemään jalkojani ja kostuttamaan kuivaa kieltäni nesteellä. Ehkä voisinkin hetkeksi uppoutua täyttämään uutta kirjoitusvihkoani.