Minä heräsin jo puoli seitsemältä, hieman tokkuraisena ja nenä tukossa, mutta muuten selvänä. En kuitenkaan mennyt kouluun taaskaan, koska onnistui nimittäin hankkimaan itselleni sen verran rajun flunssan, että piti jäädä kotiin lepäilemään.
Inhottaa jäädä pois sairastumisen takia (varsinkin kun keväällä poden yleensä oksennustautia, hyihyihyi). Tuntuu, että jää jälkeen kaikesta, kun olen poissa koulusta. Mutta minkäs sille voi, kun pää on täynnä räkää. En minä väkisin pakkaseen aio lähteä ja sairastua uudelleen. Luojan kiitos kuitenkin, että on jo perjantai. Tämä viikko tuntui kestävän ikuisuuden.
Vaikka oloni ei olekaan paras mahdollinen, talviaamu on kuitenkin aivan uskomattoman kaunis. Sen katsominen kohentaa mielialaani rahtusen ainakin. Auringon värjäämiä raitoja, niitä lämpimiä kullankarvaisia, kuulaantuva sinitaivas ja ruusunpunaiset pilvet. Liian kaunista.
Haluaisin nukahtaa uudelleen, takaisin horisontin syleilyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti