kirjeitä maailmanreunoihin

Ja minä tunsin kuinka pelko söi minut,

se kulki jalanjälkien tallamilla poluilla

unettomien öiden läpi ja toistuu

Kadotan itseni sen harsoon

ja pehmeisiin kosketuksiin

syvänmerivirran tajuntaan,

hiljentyneen ulapan päälle,

se kietoo koukkusormensa ympärille,

kuiskaa kuiskaa kuiskaa kuulle

kadota kaikki; unohda ja kaikki on puhkiinajateltua

- eikä lopulta enää jaksa räpiköidä meren pinnalla.

Ja taistelu oli ohi.

Kirjoitin eilen sähköpostikirjeen kolmelle kaupungin johtoryhmän jäsenille, tänään yksi vastasi minulle ja lupasi yrittää auttaa. Olen kiitollinen kovasti sille kaupungin sihteerille; itkin ilosta, sydämestäni kumpuaa ilo, enää kaksi pitäisi myöntyä samaa rataa.

Huomenna jo marraskuu, liian pian.