Yhdeksän päivää enää marraskuuhun, minua pelottaa, että luovutan ja epäonnistun. En osaa kuitenkaan, olen tyhmä ruma idiootti, en jaksa liikkua, mieleni ovat jumittuneet koneiden lailla. On ollut vaikeaa, haluan pakoilla todellisuutta, halua itkeä, kunnes tulva lopulta hukuttaa minut ja vaivuttaa kirjelappusten muuttomatkaan.
Joskus jopa pelottaa nukahtaa, vihaan kuinka pimeys nielee minut ja vainoharhoittaa verkkokalvoani. Entäs jos joku oikeasti piileksii sänkyni alla, kuka roikkuu tietokonepöydän äären tuolissa, miksi varjot seuraavat. Vihaan sitä tunnetta, että olen haavoittunut, vihaan sitä tunnetta, että läheiseni kärsii ja minä nielen kyyneleitäni takaisin, heikot ne itkevät. Ja minä olen heikko ja joskus itken viileässä vessassa, koska se tuntuu lohduttavalta. Niin heikko, että yksikin sana voi murtaa mieleni, en minä ole koskaan ollut tarpeeksi vahva.
En osaa olla euforinen näky, kun mieleni harmaantuivat, en osaa teeskennellä aina tarpeeksi hyvin. Ja antaisin mitä vain, että hänen ei tarvitsisi kärsiä,valvoa unetonta ja kestää kivun hormoonien pistelyä koko samean yön, minä haluan, että hän on ehjä, ei niiden turmelemaa, eivät ne saa syödä hänet sisältä... ei!
Purkaakseni huonoa oloani metsästin vaihteeksi valokuvia, annoin äidin suukottaa luiseviin poskeihini, kun fysiikan ja kemian koepaperissa pilkisti 10+ ja tein kulttuurikerhossa vaihteeksi ihmisten kanssa rautaista kaulakorua, johon pujottelin meripihkan - ja lumenvalkoisia muovihelmejä. Ja lauloimme lastenlauluja, ihanaa. Enkä malta odottaa Matkijanärhi - kirjaa, se on viimeinen kirja Nälkäpelisarjasta, en malta odottaa, että milloin saisin sen vihdoin käsiini suomennettuna.
"Try to be a rainbow in someone's cloud."
- Dr. Maya Angelou
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti