Värisevä hengityksesi
jättää uppoutuneet kaupungit purppuranhohteeseen
ja minä elin sanoissasi
joiden pimeys kietoo kapean eksyneesti
karanneita hiussortuvia, käytettyjä kahvikuppeja,
suutelethan pian kihelmöiviä poskenpäitä
ja yrität vain rakentaa minut yhtenäiseen kuvaan
tukahduttaa lämpöön vaikka putoan putoan ja putoan
eikä voimat riitä enää lentämiseen takaisin luoksesi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti