nousureittejä

Minä olen onnellinen. On ollut iltoja, jona en pelännyt mörrimöykkyjä vaan tunnen olevani rauhallinen ja iloinen: Diana Cooperin Enkelit vastaavat - kirja on tarjonnut mahdollisuuksia tietää asioista enemmän ja saanut silmiäni avautumaan kunnolla. Oikein raikas ja oivallinen pikahakuteos kertakaikkiaan, pidän kovasti. Olen myös ymmärtänyt perehtyä enemmän sisäiseen itseeni, harjoitellut päivittäin näkemään vahvemmin oman ja muiden aurat ja päättänyt avata sydäntäni hyville teoille. Oloni on ollut oikein mukavan rauhallinen enkä kokenut tarvetta vielä tänäkään päivänä saada mitään ylimääräistä vastaostettua tavaraa ilahduttamaan - en kaipaa mitään muuta uutta, olen vain onnellinen tällä hetkellä ja hymyilyttää nytkin (ihan aidosti, ei salailua ja ennen piiloteltuja sarkastisia sanoja huulten reunoissa; sillä ”minä haluan pudottaa ylimääräiset kiloni pois”, useimmat saattoivat sanoa, mutta minä mielummin nousisin tästä alipainoisuudestani pois - juuri siksi, että en halua kylkiluiden kuultavan ihon läpi niin näkyvästi enkä kaipaisi kommentteja muiden normaalitasoisuudesta tippuneesta painostani (luuranko, niin eräs huomautti ohimennen ja peittelin loukkaantumistani, vaikka totta se oli); mutta en aio nyt välittää siitä hetkeen, kaikki aikanaan sitten).

Onnellisuus on haihtuvaa, mutta minä en aio pitää omastani kynsin ja hampain kiinni, sillä haluan, että se on vapaaehtoisena luonani - pystyihän Peter Pan - kirjassakin lentämään ne, joilla oli onnellisia ajatuksia.

Suuren onnen hetkenä
kun katsoo peiliin
näkee veden pinnalla
täysikuun, tähdet
ja veneen varjon
kun se lipuu
peilin poikki, airot
koholla: pisaroita tippuu
aironlavoista
Kuuhun, tähtiin, silmiin, suuhun.

-Tommy Tabermann -