tiistai 16. elokuuta 2011

kasvatin sinisiipiä ja join orvokkiteetä

Ensimmäinen koulupäivä on ohi viimein. Vielä aamulla nyin sinivalkoisen liituraitakauluspaidan käärittyä hihaa ja yritin niellä leipää, joka maistui puiselta möhkäleeltä kurkussa. Jännityksen aiheuttama huono olo velloi vatsassa kuin myrskyisä aavameri, mutta tyyntyi lopulta kävellessäni kaverin kanssa koulua kohti. Minulla on aina ollut huono tapa hermostua ennen koulun alkua, joten taidan kadehtia niitä, jotka eivät pahemmin jännitä.

Hiekka raapi kenkäni likaisia pohjia - niihin, joiden nauhat karkaavat aina solmuistaan - ja ylälokeron avain tirskahti vahingoniloisena; et taida saada lukkoa auki vai mitä? Sitä paitsi joudut nousemaan varpaillesi ja olet liian pieni ikäiseksesi. Ehkä sovit hiireksi tässä leikissä. Ja puren hammasta, että kärsivällisyyteni kestäisi. Seisoin koko välitunnin ja vaihdoin katseita tuttuihin sekä uusiin (silmät muurautuneet kiinni, kuka olet, hiljaisuus), mutta osasin tänään kuitenkin nauraa myös ja vaihdella katseita liian pitkään lukujärjestykseen. Itseasiassa tämä päivä oli suht mukava.

Ehkä huomenna osaan sitoa kenkiini umpisolmut ja olla törmäämättä aamulla seiniin aamuväsymyksen takia. Ehkä uskaltaisin olla varma itsestäni ja olla puhumatta jaarittelevasti. Voisinpa vain viedä teidät tänäänkin keijupoukamiin syömään villivadelmia, kasvattamaan heiveröisiä siipiä ja tanssimaan iltahämäriin syyskeijutanssia.

Miten teidän päivänne meni?

5 kommenttia:

  1. Ehkä vähitellen opit olemaan rohkeampi, minäkin opin ainakin hiljalleen. Minun koulupäiväni ovat olleet aina vähän samanlaisia; nautin siitä kaikesta, tavallaan, mutta vihaan sääliviä katseita ja hymyjä, jotka tietävät muistavansa minut loppuikänsä sinä tyttönä, joka istui yksin.

    Onneksi koulupäivät ovat lyhyitä ja sitten voimme mennä keijupoukamiin, ja ellemme, meillä on vielä vähän puutarhavadelmia, joita hiipivä halla ei ole ehtinyt havitella.

    Olet suloinen, toivon sinulla rohkeutta ja ihanaa kouluvuotta. Pärjäät varmasti!

    VastaaPoista
  2. Hyvin se koulu varmasti lähtee sujumaan, pikkukeijukainen<3 ps. tekstiäsi oli taas niin ilo lukea:>

    VastaaPoista
  3. Olit rohkea kun menit kouluun, minä en saanut tehdyksi edes sitä... Mutta huomenna aion yrittää, koulu ei kuulosta ollenkaan pelottavalta kun kirjoitat siitä(kin) noin suloisesti. <3

    VastaaPoista
  4. mua (outoa kyllä) ei yhtään jännittänyt vaikka seiskalle meninkin ja luulis että sillon jännittäs.. mutta ei niin ei... :D toivottavasti sinisiivistä tulee kauniita <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos jokaiselle kauniista ja kannustavista sanoistanne, saatte hymyn huulilleni aina!

    Elina, ehkä minä tosiaan uskallan olla rohkeampi - mutta vain ihan vähän, en enempää. Minulla koulupäivät on niin pitkiä (ainakin tässä jaksossa), että jalkoja särkee kotiin tullessa ja on voipunut ja nälkäinen olo päivän jälkeen. Vaikka olen uusien että vanhojen kavereiden seurassa myös, tunnen olevani toisinaan hirveän yksinäinen ja että en osaa keskustella milloinkaan oikein.

    Itse olet suloinen, senkin pieni keijuni. ♥

    coconutskin, toivottavasti lähtee. Olen ollut olo silti hieman yksinäinen kavereista huolimatta, jotenkin tuntuu, että en osaa käyttäytyä oikein ja äh. Mutta eiköhän tämä tästä. Ja niin, sinun runojasi on ihanaa lukea myös, olet ihana. ♥

    honey, taidan olla hieman kateellinen sinulle, että et tunne yhtään jännittävää tunnetta mennessäsi uudellen luokalle. Mutta hyvä vain, että ei jännittänyt, voi silloin ottaa rennommin kouluun meno. Hienoa kuulla se, toivottavasti uudessa koulussa on luistanut asiat hyvin! Pärjäät varmasti! ♥

    Ja toivon tosiaan, että sinisiivistä tulee kauniit, ovat ne vielä heiveröiset, kun keijupölyä ei ole riittänyt.

    VastaaPoista