torstai 11. elokuuta 2011

pujotan sinikuunliljoja korviesi taakse

Kun minua ahdistaa hirveästi, ajattelen Tylypahkaa. Suurta salia, loihdittua kattoa ja lumottuja kynttilöitä. Ajattelen avaruudensinistä, tähtiä ja tähtiseppiä, jotka ripustavat niitä taivaalle. Tuntuu kuin voisi koskettaa niitä, mutta silti ei yletä edes maailman pisimmän tikan päällä ja ne karkaavat vain kauemmaksi. Luulevat, että syön niitä - tai sitten eivät.

Ajattelen rakkautta ja omaa sydäntäni. Miten se huutaa rakastuneena sisällä niin, että tykytyksen tuntee ihon läpi tutum tutum. Miten helppoa sitä silti onkaan puhkaista kuin ilmapalloa. Yksi neulankärkikosketus vain, vain yksi. Sen jälkeen minä laastaroin sydämen puhjetut reiät, kun edelliset ihastukset ovat ohi. Myöhemmin kuitenkin otan vanhat, rispaantuneet laastarit pois, kun reiät ovat umpeutuneet ja uskallan takertua uuteen haaveeseen. Peläten, että ne eivät toteudu koskaan ja se kirpaisee hetken.

Ja niin, aamulla heräsin toistamiseen ja yhteen unihalvaukseen - tällä kertaa ääni - ja näköharhoihin. Sain haukkoa henkeä, pelätä kuuroutuvani kamalasta äänestä korvillani ja näkeväni pehmonallen liikahtavan lattialla. Ehkä en uskalla enää nukkua niin usein selälläni. Olen leikkinyt tarpeeksi rohkeaa, nyt liian väsynyt jatkamaan.

Mutta taidan uskaltaa kuitenkin hymyillä tänään, sillä veljeni täytti seitsemän vuotta.

(eilen oli muuten hohtavankeltainen täysikuu taivaalla, se oli hypnoottisen kaunista; aivan niinkuin kaikki 32 lukijanikin, kiitos. Vien teidät kuunsirppiin kalastamaan tähtiä, jos uskallatte lähteä mukaan.)

4 kommenttia:

  1. Mennään kuunsirpille kalastamaan niinkuin Dreamworksin poika! Tai en tiedä tarkoititko sitä, mutta itselle tuli heti mieleen se. Hohtavankeltainen täysikuu on muuten ♥, harmittaa vähän kun menin nukkumaan auringon vielä paistaessa.

    Rakastuminen on pelottavaa. Samoin kuin selällään nukkuminenkin. Voimia sinulle, jos kärsit niistä, tai edes vaikka toisesta. ♥

    Tylypahka on ihana paikka paeta todellisuutta. Vaikka toisaalta itse menen yleensä Malfoyn kartanolle, ystävien luokse.

    VastaaPoista
  2. Upsila ja Epik, nuo mielikuvitusretket kuulostaa niin söpöiltä, vois iteki kokeilla! Paitsi tulee haikea olo ku tietää ettei oikeasti voi päästä sinne :( Mutta voi raukka tuo unihalvaus on hirveää, toivottavasti menis pikkuhiljaa ohi.

    VastaaPoista
  3. "Hogwarts will always be there to welcome you home" ♥

    Minä ainakin uskaltaisin lähteä kuunsirpille kalastamaan. Epik Feil vei sanat suustani, koska rakastuminen on tosiaan pelottavaa. Vaikka ihan kivaa... joskus.

    VastaaPoista
  4. Epik, nyt kun muistutit, niin Dreamworksin poika tuli mieleen - muuten tämä ei tullut mieleen kirjoittaessani tätä. Poika taitaa heittää ongen veteen, mutta taidan kuitenkin viedä teidät kalastamaan vain tähtiä yöllä. Ja ehkä me näemme toisiamme joskus Malfoyn kartanollakin. Kiitos voimistasi, yritän jaksaa eteenpäin. ♥

    Sita, mielikuvitusretket ovat ihania tosiaan, itsekin pidän. Sinne ei voi mennä ihan fyysisesti, mutta kun kuvittelee kaikki mielikuvituksessa istumassa kuussa, hymyilyttää jo kuitenkin. Ja unihalvaus on tosiaan todella inhottavaa, voisipa puhaltaa sen pois ikuisiksi ajoiksi. Kiitos sinulle myös. ♥

    Kuu, tuo lause onkin pyörinyt usein päässäni. Se on vain niin lohdullinen, saa liikuttumaan ja rauhoittaa ahdistunutta mieltä. Ja tule ihmeessä mukaan kuunsirpille kalastamaan, ehkä siellä rakastuminen ei tunnu niin pelottavalta kuin täällä. Kiitos. ♥

    VastaaPoista