postikortit sateenkuluttamia

Vähän unettaa ja haukotuttaa, jalat myös ovat pikkuisen väsyneet (varpaita paleltaa), mutta tänään oli niin ihana päivä tosiaan. Tapasin Amberia siis päivällä, kierreltiin keskustan kauppoja ja juteltiin paljon. Tämä oli vain niin rentoa ja mahtavaa seuraa, että hymyilyttää vielä jälkeenkin päin ja haluaisin jo nähdä tätä uudelleen! Sääkin oli hyvä, aurinkoinen eikä tuuli piiskannut kasvoja kovaa. Eli tätä päivää en ehdottomasti vaihtaisi pois mihinkään, vaikka aamulla jännitti ja hermostuttikin todella paljon; niin paljon, että riisilohikeitto ei meinannut mennä kurkusta alas ja vatsaa kutkutti tauotta.

Jotenkin on hassua ajatella, että tänä yönä aika kääntyy tunnin taaksepäin, että nyt on halloween ja että joulu tulee jo pian. Kohta on jo aika rustata joululahjalistaa, tehdä lahjaostokset ja miettiä mitä kauniita kortteja lähettäisi joulukuussa kaikille ihanille ihmisille. Hymyilyttääkin jo pelkkä ajatus.

Lopuksi haluan sanoa, että viihdyn suihkussa nykyään liikaakin, sormenpäät rypistyvät hassun ryppyisiksi, rusinoiksi. Ihailin märkiin hiuksiini tarttuneita vesipisaroita, niitä miljoonia kimmeltäviä helmiä, joita on joka hämähäkinseittihiuksen reunoissa riveinä. Niitä oli myös olkapäilläni, koristelivat ihoani keveästi ja valuivat pois. Taustalla soi yleensä Adele (Set fire to the rain ja someone like you), kun ole suihkussa, laitan sen soimaan puhelimestani ja laulan mukana. Ehkä tanssin myös. Ja ennen kun nukahdan, unelmoin niin lujaa, että haluan sen olla totta, koska rakastan liikaa.

Toivottavasti siellä pimeys ei ole niellyt teidät vielä kokonaan tai hukuttanut sumupisaroihin. Mutta jos on käynyt niin, tulen kyllä mielelläni pienillä keijunaskelilla sytyttämään katulamput palamaan, tarjoamaan viltin ja kermavaahtoa tulvivan kaakaon ja kuiskamaan tuulenkielellä teidät turvallisesti kotiin. Teitä on jo nimittäin 48, kiitos ihanaiset, sanani eivät riitä kuvailemaan tätä kiitosta! ♥ En olisi koskaan uskonut, että blogini saavuttaisi niin suuren lukijamäärän, kiitos vielä.