sunnuntai 9. lokakuuta 2011

tähdenlennonjumalista

Aamulla kääriydyin appelsiininoranssiin peittooni, halkaisin valkoisesta hasselpähkinäsuklaalevystä palasen ja aloitin uudelleen lukemaan Diana Cooperin kirjan, Ihanat enkelit. Varpaitani palelsi ja ihokin kananlihalla, mutta se kuuluu syksyyn. Toisin en tiedä, että kuuluuko kipu hampaassa tähän vuodenaikaan kuitenkaan. Toivottavasti se ei vain viivy kauan vaan lähtisi pois. (Ei, ei tietääkseni ole reiän aiheuttama, minulla ei ole koskaan ollut ennen reikää hampaissa eikä nytkään näytä olevan.)

Harmittaa, että eiliset tähdenlennot jäivät näkemättä, koska olen tähtityttö ja minunkin olisi kuulunut olla näkemässä niitä. Viime vuonnakin heräsin keskellä yötä ja linnottauduin parvekkeelle, kurkkasin viileälle syystaivaalle ja seisoin siinä kaiketi tunnin tai parikin, mutta pian taivas alkoi jo kuulaantua eikä tähdenlennosta ollut tietoa. Kello kai herätti liian myöhään. Eilen hetken kyllä näin utuisen kuun ja tutun kesäkolmion, mutta väsymys lopulta sai minut kääriytymään peiton alle ja jättämään katumuksen huomiselle.

Suklaakin alkaa olla loppumassa, harmi.

4 kommenttia:

  1. Ei se haittaa, ettet sinä niitä nähnyt - minä näin yhden ja ajattelin silloin sinua, sillä olethan sinä tosiaan tähtityttö.

    Syksy on sillä tavalla nätti, kuten talvikin ennen kuin se äityy tylsäksi, että silloin saa kääriytyä peittoon (appelsiininvärinen peitto kuulostaa ihastuttavalta, sopii pirteydessään sinulle!) ja on lupa palella, lupa olla söpö sillä tietyllä käpertyvällä tavalla - vaikka sinähän olet muutenkin aina, ei unohdeta sitä. Lämmin hali sinne, koetapa olla jäähtymättä kokonaan!

    VastaaPoista
  2. Minäkään en nähnyt tähdenlentoja, vaikka olinkin keskellä metsää ja tähtitaivas oli upea. Pilvet tulivat nimittäin eteen. Ehdittiin kuitenkin pienten alaluokkalaisten kanssa etsiä iso karhu taivaalta ja ihailla sitä, kuinka pieneksi tuntee niiden monien tähtien alla itsensä. Terveisin toinen tähtityttö täältä ruudun toiselta puolelta.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus Pupsila <3 Osta lisää suklaata :)

    VastaaPoista
  4. Elina, hih, kiitos kulta! Ja peittoon kääriytyminen on kiva tosiaan, mielestänikin tuo appelsiininoranssi on ihanan piristävä! Lämmin rutistus sinne myös, yritän olla jäätymättä!

    Adara, kiitos sinulle myös kommentistasi! Sait minut kovin hymyilemään - tähdet ovat tosiaan upeita ja oli varmasti upeaa tähyillä metsästä taivasta. Kuulostaa kovin ihanalta. Ja mukavaa kuulla, että siellä on toinen tähtityttökin, hih.

    Sita, oi, kiitos senkin ihana! Ja suklaata pitää lisää ostaa tosiaan.

    VastaaPoista