käperryn uniin, niihin mustavalkoisiin

Laskin joululahjojani ja huomasin, että minulle oli yhteensä tähän mennessä kolmetoista lahjaa. Se oikeastaan hymyilytti, koska se määrä on jo aika paljon. Mutta silti haluan vielä lisääkin, unelmoin suloisista nauhakengistä, värikkäistä ilmapalloista, väljästä sinapinkeltaisesta neuletakista, unisieppaajariipusta ja hippirepusta. Varsinkin lämpimillä keleillä, kuten keväällä olisi ihanaa verhota jalkojaan polvisukkiin.

On kuitenkin jotenkin masentavaa, kun täällä on niin loskainen ja harmaa keli. Ei sovi yhtään joulukuuhun. Tuntuu kuin pimeys nielisi mukanaan ja on kankeaa puhua menneisyydestä tai mistään. Kun kerroin pari päivää sitten kavereilleni kolmetoistavuotiaasta minästä, olisin voinut purskahtaa itkuun. En ole tainnut koskaan puhua siitä ulkopuoliselle, mutta pääasia on, että se aika on jo ohi onneksi. En haluaisi palata siihen takaisin ikinä, olen onnellinen vain, että olen kasvanut jo sen yli ja että osaan olla positiivisempi.

Haluan olla ilmapallotyttö taas - ikuisesti ja yli tuhansien unien.

(ps. pidän kovasti blogin uudesta ulkoasusta, mitä mieltä te olette?)