.jpg)
Tänään olen rikki. Sirapaleina, kuolleena, rikottuna, myttynä nurkassa. Itsetuntoni on työnnetty alas, pakotettu käpertymään sikiöasentoon (itkemään). Minä olen niin väsynyt, väsynyt tähän kaikkeen. Varsinkin itseeni. Siihen, että en kelpaa omana itsenäni. Väsynyt siihen, että minut rikotaan koko ajan, väsynyt omaan ulkonäkööni (ne naurut), väsynyt ajattelemaan, että mitä jos minä en kelpaa?
On raskasta teeskennellä, että minulla on hyvä itsetunto, koska ei ole.
(tästä voi vaan kiittää niitä kusipäitä, jotka jaksavat haudata minut elävältä aina välillä)
Koita kulta jaksaa. Tiiän, että tää tuntuu kliseiseltä, mutta se muuttuu jossain vaiheessa paremmaks. Jossain vaiheessa pääset niistä kusipäistä eroon, vaikka aina tulee uusia tilalle. Muista, että maailmassa on kuitenkin ihmisiä, jotka arvostaa ja rakastaa sinnuu, olisit sitten minkälainen tahansa. ♥
VastaaPoistaAmber, kiitos ihanainen. Sinä se jaksat aina piristää ja tuoda hymyn huulilleni. ♥ Sait jopa minut liikuttumaan noilla kauniilla sanoillasi, ne kietovat kovin ihanan lämmön tänne! Ja no, huonot asiat vahvistavat aina tosiaan, kuten on tapana sanoa. Sain paljon rohkeutta sanoistasi, kiitos muru vielä kerran! ♥
VastaaPoista