hapsottavien ranskalaislettien lomasta minä näin hymysi

(Kaiketi minä olen sitten vähän ollut poissa. Olen periatteessa viihtynyt enemmän toisessa ulottuvuudessa, jossa ikäni on seitsemän vuotta enemmän kuin olen oikeasti nyt ja missä voi tuntea kaiken ruusunpunaisuuden ja valon hyväilevän ihoa ja tietenkin hänet, joka saa ujon hymyn kasvoille.)

Hyvää uutta vuotta kaikille, toivottavasti vuosi kaksituhattakymmenen oli ollut varsin antoisaa teille, sillä nyt on sitten aloiteltava uudestaan kartalta uuden vuosiluvun kanssa. En itse viettänyt kovinkaan riehakkaasti vuoden vaihtumista, lähinnä katselin nuorten jääkiekkoilijoiden MM-kisaa ja kellon kilahtaessa kahteentoista uppouduin jo Nälkäpelisarjan viimeiseen kirjaan, Matkijanärheen. Ja ahmin tätä kirjaa kyllä poikkeuksellisen nopeasti; olen itseasiassa lähentymässä loppua jo - näin siinä kai käy, kun lukee aamusta iltaan lähes tauotta. Tähän mennessä voin kyllä sanoa, että ihastuin kirjaan, niin paljon käänteitä, että ei riitä oikeastaan sanoin kuvailemaan.

Jumalat juhlivat öisin - kirjakin on tultua luettua ja ihastuttua siihen myös. Aivan lukemisen arvoinen, kuten monet ovatkin hehkuttaneet. Teki mieli jo kirjoittaa tästä fandomista, kun pääsin kirjan puoliväliin, ihastuin vain niin moniin hahmoihin. Francis, Camilla, Henry..

Hassua, että lomaakin on enää niin vähän jäljellä - ja hiukan ärsyttää, että jostain syystä en voi vaihtaa merkinnän kirjaimet pienimpään muotoon. Olen ehtinyt kuitenkin suunitella nimittäin myös OFC - hahmoani (Oksana, puoli unkarilainen velhotar) ja hänen taustastaan vähän ja innostunut aika paljon neidon suhteen muutenkin. Toisin pitäisi kuitenkin tässä lähiaikoina ehtiä neuloa lapasta myös aika vauhdikkaastikin, sillä loman aikana se on lähinnä lakastunut kaapissani melkein koskemattomana.

Dum spiro, spero.