keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

syntymättömyys päivä

(Scissors - kuvasivu on aika kätevä weheartitin lisäksi, ihastuin;
tästä kuvasta tulee mieleen pikkuriikkisen OFC - hahmoani, Oksanaa.)

Olen pyristellyt irti huhtikuun seittisistä luusormista, mutta silti päiväni oli tänään kovin halkeileva ja säröinen;
a) pesäpallo osui silmääni ja näin tähtiäkin siinä oheella
b) päätä särkee nyt ihan järkyttävästi ja se heijastui samalla molempiin korviinikin - liikuntatunti taisi olla minule liian rankka.
c) aikataulut täyttyy kokeista, jota on kirjaimellisesti varmaan yli kymmenen plus miljardisatatuhatta.
d) oloni on niin turhautunut, väsyttää ja en ole vieläkään saanut kysymykseeni vastausta.

No, mutta kuitenkin. Olen lukenut henkisiin asioihin liittyviä kirjoja hyvin paljon ja kiinostus on yhä korkealla kuin Himalajan vuoriston korkein huippu. Sen ohella sain aloitettua kuitenkin 1700-lukuun sijoittuvaa tekstiä myös, joka on ikäänkuin jatko-osa tähän originaaliin. Kesken oleva tekstini pitäisi kertoa nuoresta ja kopeasta Clémencestä, joka on herttuattaren (linkissä olevan tekstin päähenkilö) ja herttuan ainokainen. On mukavaa palata taas kirjoituksien pariin - varsinkin, kun kirjoittaminen on takkuillut pitkään aikaan ja inspiraatio täysin nollassa.

Tämän päivän vastoinkäymisistä huolimatta, olen iloinen, että minun ei tarvitse laulaa perjantaina luokan edessä. Alunperin opettaja kertoi, että jokainen luokkalaisemme joutuisi laulamaan oman kehuversionsa lastenlaulusta, mutta sain huokaista helpotuksesta, kun paljastui, että se ei ollutkaan pakollinen. Tai ainakin niin toivon niin, toivottavasti hän ei peru sanojaansa; minulla suihku on aina ollut se paikka, missä voin laulaa huoletta. Yksin lauleskeleminen julkisella paikalla ei ole kuitenkaan ihan minun hommaani, olen toivottoman ujo tapaus nimittäin.

(ps. osaisikohan joku muuten tehdä minulle marjatorttua ja tippaleipiä, mahani nimittäin kurnii nälästä.)

3 kommenttia:

  1. Hui, laulaminen muiden ihmisten edessä on ihan kamalaa. Minulla on ihan surkea lauluääni (okei, jos edes joskus uskaltaisin laulaa, voisin kehittyäkin), niin minulle olisi maailmanloppu jos joutuisin laulamaan luokan edessä yksin :'D Seiskalla musanopelle laulaminen tyhjässä musiikin luokassa oli tarpeeksi pelottavaa (ja se rikkoi viimeisetkin toiveet siitä, että osaisin laulaa hyvin).

    Ooh, en olekaan kuullut Scissorsista aikaisemmin, mutta vaikuttaa kivalta ja hyödylliseltä sivulta, kiitos kun toit tällaisenkin minun tietoisuuteen ^^

    VastaaPoista
  2. Ensimmäiseksi minun täytyy kiittää tuhannesti kommentistasi, et arvaakkaan miten ihana vaikutus sillä oli. Pari päivää minä olen maalannut ja ollut liiankin onnellinen, kiitos. <3

    Toiseksi tajuan, etten ole uskaltautunut kommentoimaan ikinä tänne, vaikka olen lukenut juttujasi ainakin viime vuodesta. Tekstisi ovat niin suloisia, ei niistä keksi mitään lyhyttä sanottavaa, ne ovat kauniita ja uskomattomia kuin avaruus.

    Ja kiitos teestä, siitä on tullut uusi suosikkini. ;)

    VastaaPoista
  3. storithiana, laulaminen muiden edessä on tosiaan aika hurjaa minulle myös (omassa päässä se on niin helppoa, mutta todellisuudessa se on sittenkin aika päinvastaista) - oma ääneni ei ole nimittäin sointuisan viehättävä kuin lempeä soitin. Harjoittelemallahan se toki oppii, mutta olen aika arkajalka kuitenkin. Scissorsin löysin erään seuraamani blogin kuvien kautta, joten innostuin itsekin selailemaan kyseisen sivuston hienoja kuvia. Mukavaa, että sinäkin tykkäät siitä kuvasivustosta - tulee olemaan aika hyödyllinen minulle myös! Kiitos kommentistasi! ♥ :)

    Nanumea, kiitos itsellesi kauniista ja kehuvasta kommentistasi myös! ♥ Ihanaa lukea, että sinä olet onnellinen ja että olet maalaillut myös, se saa minutkin kovin iloiseksi ja liimaa hymyn huulille!Ja hihi, kiva, että pidät teestä, siitä on tullut itsellenikin yksi lempiteestä! :)

    VastaaPoista