maanantai 9. tammikuuta 2012

horjahdin (taas)


Olen ehtinyt tämän vuoden aikana itkeä juoksevan veden alla, koota pudonneen sydämen sirpaleet takaisin paikoilleensa, suunnitella sarjakuvaa, inspiroitua valtavasti, ahdistua unettomuudesta, painajaisista ja terveydenhoitajalla käynnistä.


Ja niin, painoni on normaali - tai ainakin juuri ja juuri sinnittelee siinä. Se tuntuu niin hyvältä, varsinkin, kun pitkään kerkesin jo ahdistua alipainoisuudestani. Sen sijaan pituudesta en halua puhua mitään, ahdistaa huomata miten niin hitaasti olen kasvanut ja miten lyhyt olen. Kerkesin sen suhteen jo elätellä paljon toivoa, mutta ei.


Nyt tahtoisin vain piirtää piirtää piirtää, toivoa rukoilla itkeä anella tanssia rakastaa suudella jokaista sykettä myöten (vaikka sattuu) ja kiivetä takaisin pitsipilvilinnnaan - olla tippumatta sieltä.


Todellisuus horjuttaa minut kuitenkin aina takaisin tänne, haluaisin paeta, mutta en osaa. 

3 kommenttia:

  1. Kiipeä ihan rauhassa sinne pilvilinnaan, me otetaan sut kiinni jos satut tippumaan <3

    (Ja nyt meen kirjoittaan runon tuosta lauseesta, haha)

    VastaaPoista
  2. Oi, olen ollut liian pitkään lukematta postauksiasi. Nyt tuli hirmuinen ikävä! (kommentoin siis ennen nimimerkillä coconutskin)

    VastaaPoista
  3. Sita, kiitos ihanainen. <3 Ja kirjoita ihmeessä - nyt ainakin herätit mielenkiintoni!

    Matilda, oi oi oi, sinä olet tullut takaisin. <3 Minullakin oli ikävä sinua!

    VastaaPoista