kuolemaa.
Paikkakunnallani, kouluni lähellä asuu majavia, niitä suloisia jyrsijöitä, jotka tekevät padon perheelleen ja uivat polskutellen turkki märkänä veden huurunkylmää vettää vasten. Ja silti niitä murhataan, tapetaan, minua suutututtaa, suoraan sanoan vituttaa ihan hirveästi, kuinka paikkakuntani kehtasi antaa lupaa tappaa noita suloisuuksia ja viattomuuden majavia, jotka vahingossa vain katkaisivat muutamaksi tunniksi sähkön ihmisiltä - eihän siihen nyt koko ihmiskunta kaadu, kun sähköä vähän laitetaan poikki. Mutta ei, joku puupää päätti julistaa julman kuolemantuomioin noille viattomille majaville, koska ne ovat muka tuhojyrsijöitä ja ainoa keino on vain tappaa niitä - siis anteeksi nyt, mutta mitä helvettiä. Huomenna opettajamme lupautui viemään meitä ainakin tunniksi ihailemaan niiden rakentamaa patoa, voi noita raukkaa. Itkettää, suuttutaa ja surettaa ihan hirveästi oikeasti - olokin pahenee vain. Toivon, että saadaan mielenosoitus tänne, että majavia ei tapettaisinkaan, eivät ne saa koskea niihin, jos eivät selviä ensin meistä (sillä monia ihmisiä on jo suututtanut tuollainen julma tappamistapa). Yritän houkutella mahdollisemman monia ihmisiä mukaan, minähän en luovuta.
Keitin teetä itselleni (musta tee; aromi, omena, kaneli, kehäkukan terälehdet, kaneli, inkivääri ja vaniljan ripauksia). Ja ulkona on sateista, märkää ja harmaata - juuri yhtä sumeista kuin mielenikin - pitäisi hankkia myös lähikaupasta halpaita kumisaappaita huomista varten.
Oi :O
VastaaPoistaIhana postaus jälleen. Kirjotat niin ihanasti ♥
Oijoi, miten söpö majava köllöttelemässä ja haukottelemassa vedessä maaten. Voi niitä pikkuisia karvapalleroita. ;(
VastaaPoista